Mielen hyvinvointi

Syntyessämme tiedämme olevamme suurenmoisia vailla pelon aiheuttamia vääristymiä. Ympäröivä maailma alkaa kuitenkin nakertaa tätä ymmärrystä sitä mukaa, kun vartumme ja valitettavan usein unohtuu, kuka on ja mitä todella itse haluaa, koska pyrkii täyttämään muiden ihmisten odotuksia ja tuntee olonsa riittämättömäksi, jos epäonnistuu. Uskomus on ajatuksiin iskostettu tieto siitä, mitä on oikein tai väärin olla, tehdä tai saada. Kulttuuri, yhteiskunta, uskonnot, johtajat, opettajat, vanhemmat ja aikaisemmat sukupolvet välittävät oman uskomusjärjestelmänsä jokaiselle tuoreimmalle sukupolvelle. Rajoittavia uskomuksia on taltioitunut meihin erityisesti pieninä lapsina, kun mielemme on yhä avoinna vaikutteille. 0-6v on alttein ikä uskomusten omaksumiselle, koska matalataajuiset aivoaallot (delta, theta) saattavat lapset vaikutuksille alttiiseen, ohjelmoitavaan tilaan. Kasvaessamme tulemme vähemmän alttiiksi ulkoiselle ohjelmoinnille, koska korkeampitaajuisten aivoaaltojen (beta, alfa) määrä lisääntyy.

On arvioitu, että alitajuntamme ohjaa ajatteluamme ja toimintaamme jopa 95%:sti. Alitajunnassa majailevat kaikki elämän kokemukset,tavat ja opitut uskomukset, joiden läpi suodatamme ympäröivän maailman ja muodostamme oman todellisuutemme. Uskomuksia voisi verrata silmälaseihin, jonka läpi näemme ympäröivän maailman, kaikki ihmiset ja tapahtumat siinä. Sen kuvan mukaan reagoimme, puhumme, ajattelemme ja elämme joka päivä. Mielenkiintoista on, että käsityksemme asioista, uskomuksemme, olivat ne sitten tosia tai ei, positiivisia tai negatiivisia, vaikuttavat suoraan geenien aktiviteettiin ja niiden koodaukseen. Epigenetiikka on tieteenala, joka tutkii geenien toiminnan vahvistajia, eli sitä, miten ympäristö vaikuttaa geenien toimintaan ja itse geeneihinkin. Epigenetiikka on todistanut, että voimme vaikuttaa soluihimme elämäntapavalinnoillamme, ajatuksillamme ja uskomuksillamme, eivätkä geenit siten sanelekaan kohtaloamme. Geneettinen alttius tiettyyn sairauteen voi olla olemassa, mutta ympäristötekijät/ henkinen stressi/ uskomukset vaikuttavat siihen, aktivoituuko geeni vai ei.

Suurimmat esteet unelmiemme toteuttamiselle ovat alitajuntaamme ohjelmoidut rajoitukset ja perusteettomat pelot. Ne eivät pelkästään vaikuta käyttäytymiseemme, vaan vaikuttavat merkittävästi myös fysiologiaamme ja terveyteemme. Kaikkea mieleen taltioitunutta emme voi tietoisesti muistaa, mutta tarkkailemalla elämämme olosuhteita ja toistuvia negatiivisia kaavoja, voimme päästä rajoittavien uskomustemme jäljille. Kinesiologinen lihastestaus on tekniikka, jolla voi todentaa, onko ajatusmalli/uskomus alitajunnan kanssa ristiriidassa vai sopusoinnussa. Konflikti ilmenee lihasvoiman heikkenemisenä. Jos ajatusmalli on ristiriidassa alitajunnan kanssa, se rajoittaa olemasta se vapaa sielu, joka todellisuudessa voisi olla.

Henkinen kehitys elämäntapana – eli halu todella kehittyä ja ymmärtää elämän merkitystä syvemmin – vaatii jatkuvaa sisäistä tarkkailua ja ylläpitoa, sillä mikään ei ole sitä, miltä näyttää tai tuntuu, vaan haasteelliset tilanteet ja ihmiset polullamme auttavat vain tunnistamaan väärät uskomuksemme itseämme kohtaan. Todelliseen olemukseensa pääsee vasta paljastamalla egonsa ja parantamalla kaikki virheelliset ajatusmallinsa niin tietoisesta tiedostamattomasta mielestä. Kun puramme itseltämme elämää hankaloittavia rajoittavia uskomuksia, kevennämme tunnekuormaa, hoidamme merkittävimmät traumat ja pidämme itsestämme hyvää huolta, teemme tilaa myönteisille ajatuksille ja tunteille. Tässä työssä sisäisellä lempeydellä ja armollisuudella itseään kohtaan on valtavan tärkeä merkitys.

Omaan itseensä perehtyminen on tärkeintä, mitä voimme tehdä itsellemme (ja toisille). Itsensä tunteminen tarkoittaa sen tietämistä, mikä tekee onnelliseksi ja mikä ei. Se tarkoittaa kykyä valita polku, joka johdattaa kohti rakkautta ja hyvinvointia. Se tarkoittaa myös sen ymmärtämistä, että olemme paljoan laajempia ja voimakkaampia kuin mihin meidät on opetettu uskomaan.

Todellinen olemuksemme ei suinkaan perustu pelkoon, vaan rakkauteen. Olemme tulleet maailmaan löytämään tuon rakkauden itsessämme, muistamaan keitä tai mitä oikeasti olemme, ja jakamaan rakkautta eteenpäin omalla olemuksellamme, lahjoillamme, kokemuksellamme ja osaamisellamme. Itseään tulee rakastaa ehdoitta ja antaa valonsa loistaa niin kirkkaaana kuin mahdollista. Silloin voi ilmentää rakkautta myös kaikissa teoissaan. Siinä on kaikki, mitä tarvitsee tehdä tai olla. Olla se, joka on jo, ja rakastaa itseänsä juuri sellaisena kuin on. Kun rakastaa itseänsä ja tiedostaa todellisen arvonsa, ei ole mitään, mitä ei voisi tehdä, olla tai parantaa. Jokapäiväisen elämän syvyys, merkityksellisyys ja ilo – samoin kuin kyky suhtautua rakastavasti, ystävällisesti ja kärsivällisesti toisiin – on suorassa suhteessa siihen, miten paljon itseään rakastaa. On rakastettava ensin itseään, sitten elämä voi muuttua – ei toisinpäin.

Olennaista on itsensä tunteminen, kuka todella on ja sen tiedostaminen, mitä turhaa tai valheellista raahaa mukanaan, esim. lapsuudesta iskostuneet syyllisyyden tunteet tai tietyt toiminta- ja ajatusmallit, mistä olisi tarpeellista päästää irti. Todellinen minä ei rakennu niistä kuvitelmista, jotka olemme luoneet koulussa, kaveripiirissä, työpaikalla tai yhteiskunnassa yleensä. Ne ovat joitain sellaisia rooleja, ominaisuuksia ja tunteita, joita emme ole, vaan jotka vain ovat meissä. Todellinen minä on täydellinen. Itsensä rakastaminen edellyttää itsensä täydellistä hyväksymistä ja anteeksiantamista. Ja koska olemme kaikki yhtä, niin samalla myös muiden hyväksymistä ja suvaitsemista, sekä muille anteeksiantamista. Meidät on usein ehdollistettu uskomaan, että itsensä rakastaminen, tai sen myöntäminen, että rakastaa itseään, on itsekästä ja narsistista. Mikään ei kuitenkaan voisi olla kauempana totuudesta. Narsismi on syntynyt sen vastakohdasta – itsensä rakastamisen puutteesta ja pakkomielteisestä tarpeesta hakea huomiota toisilta korvaamaan sitä rakkautta, jota emme anna itse itsellemme. Itsensä rakastaminen merkitsee elämistä tässä hetkessä. Se on lupaus arvostaa, kunnioittaa ja tukea itseään, sekä hyväksyä itsensä varauksetta juuri sellaisena kuin nyt on. Itsensä rakastaminen on oikeuksiensa myötätuntoista puolustamista ja syyllisyydestä luopumista. Joskus juuri ne ihmiset, jotka aiheuttavat meille eniten tuskaa, voivatkin olla parhaita opettajiamme, koska he esittelevät erilaisin keinoin hyvin selvästi, kuinka vähän itse itseämme rakastamme ja arvostamme. Meidän tarkoituksemme on opettaa toisille, miten heidän tulisi kohdella meitä, rakastamalla itseämme ensiksi. Me olemme tulleet maailmaan toteuttaaksemme sisällämme olevaa elämänvoimaa omalla tavallamme. Emme ole tulleet tänne miellyttämään muita. Eräs tapa rakastaa itseään enemmän on lakata vertailemasta itseään muihin. Olet kaunis, erityinen ja ainoa laatuaan. Ei ole ketään samanlaista. Rakkautta ei tarvitse ansaita – se on meidän syntymäoikeutemme.

Armottomuus niin itseään kuin muita kohtaan juontaa usein juurensa varhaislapsuuden kokemuksista, jotka ovat jättäneet mieleemme syyllisyyden, epäonnistumisen pelon tai arvottomuuden tunteen. Pyrkimys täydellisyyteen, mitä ei todellisuudessa pysty koskaan saavuttamaan, ja itsensä vertaaminen muihin uuvuttaa, kalvaa ja vie turhaan energiaa. Sen sijaan hyväksyminen ilman ehtoja tai vaateita on armollisuutta, jossa kuultaa pyyteetön rakkaus, ja vain sen kautta on mahdollisuus saavuttaa todellinen vapaus ja onnellisuus. Kun hyväksyy asiat, tilanteet, ihmiset ja itsensä varauksetta juuri sellaisina kuin ne ovat, huomaa, kuinka kaikki vastarintaan käytetty energia vapautuu käyttöön ja korkeampi ilo ja viisaus tulvii elämään.

Armottomuuden tai katkeruuden tunne on merkki siitä, että on aika antaa anteeksi. Voimme kiittää tuota negatiivista tunnetta, että se avasi silmämme anteeksiannolle ja päästää siitä sitten irti. Samalla päästämme irti lapsuudessa iskostuneista syyllisyyden tunteista tai tietyistä toiminta- ja ajatusmalleista, mitkä eivät ole totta, eivätkä todennäköisesti ole koskaan olleetkaan. On hyvä tiedostaa, että jokainen ihminen tekee parhaansa sen hetken tietojensa ja taitojensa mukaan. Anteeksianto on paras teko ennenkaikkea itseämme kohtaan! Kaikkein tärkeintä on antaa anteeksi ensin itselleen, ja sen jälkeen kaikille, joiden on kokenut tehneen itseä tai maailmaa kohtaan väärin. Mitä enemmän rakastaa ja antaa anteeksi, sitä vapaampi on. Kaunojen vaaliminen vain sitoo energeettisesti niihin ihmisiin, keitä paheksuu. On harhakuvitelmaa, että antamatta anteeksi, voisi tuoda elämäänsä oikeutta. Voimme luottaa siihen, että karma pitää huolen todellisesta oikeudesta ja jokainen väärin tehnyt ihminen joutuu kantamaan itsessään pahojen tekojensa seuraukset ja sovittamaan ne jollakin tavalla. Antamalla anteeksi ihmisille, jotka ovat tehneet vääryyttä, ei ilmaise omaa heikkouttaan tai sitä, että hyväksyisi väärän teon. Antamalla anteeksi lakkaa vain rankaisemasta itseään vihalla tai pettymyksellä. Kieltäytymällä antamasta anteeksi itselle tai jollekulle muulle, kiellämme tahattomasti itseltämme pääsyn onnellisuuden korkeimpiin ulottuvuuksiin.

On myös hyvä palauttaa mieleen, että joskus haasteiden kautta tulee kulkeneeksi erityisen nopeaa henkisen kehityksen tietä.Tapahtumat voivat toimia isojen muutosten aikaansaajina elämänasenteemme suhteen ja opetustyökaluina muiden auttamiseen. Ehkäpä joskus on vain tarkoitus kokea kaikki arvottomuus, tuska ja pelko, jotta näkee olemassaolon todellisuuden vastakohtaisuuksien kautta, jotta voi ymmärtää ja arvostaa rakkautta, hyväksyntää, kauneutta ja iloa. Ikiaikaisen sielun tasolla tiedämme, että olemme itse valinneet, mitä olemme elämäämme saaneet – kaikki mitä on tehnyt, ajatellut, tuntenut, luonut tai jättänyt luomatta, näkyy elämässä joka hetkenä. Ilman anteeksiantoa sielu ei voi kehittyä, eikä henkistä kehitystä voi kunnolla mitata. Anteeksiannolla on eniten seurauksia niin täällä elämässä kuin kuoleman jälkeen. Anteeksianto on rakkauden teko. Voimme todella ymmärtää antaneemme anteeksi sillä hetkellä, kun tiedostamme, ettei ole mitään anteeksiannettavaa. On vain armollisuus, täydellinen hyväksyminen ja rakkaus.

Maailmassa, jossa meidän odotetaan olevan joka hetki tavoitettavissa, hoitavan useita asioita samanaikaisesti ja hallinnoivan niin omaa kuin muiden elämää, on yhä vaikeampaa olla aidosti läsnä. Hetkessä eläminen karkoittaa menneisyyden murheet ja tulevaisuuden huolet, on vain läsnäoleva hetki, ja tuossa hetkessä kaikki on hyvin, elän ja hengitän.

Luopumisen taito on mm. taitoa antaa asioiden olla. Ei ole tarvetta hallita kaikkea. Elämää ei yksinkertaisesti voi hallita, fiksumpaa on luovia virran mukana ja olla valmis muuttamaan omia ajatusmallejaan siitä, mikä on paras tapa edetä. Voihan olla jopa niin,että elämällä on tarjota jotain paljon parempaa kuin itse olisi osannut kuvitellakaan. Kaikki se, mitä vastustaa, pysyy visusti elämässä. Hyväksymällä asiat, tilanteet, ihmiset ja itsensä juuri sellaisina kuin ne ovat ja antautumalla elämän virran kuljettavaksi, kaikki ympärillä muotoutuu polkua tukevaksi. Kaikki aikaisemmin vastarintaan käytetty energia vapautuu käyttöön ja korkeampi ilo ja viisaus tulvii elämään. Olennaista on oppia luomaan sisäisen rauhan tila riippumatta siitä, miten asiat ratkeavat tai muut ihmiset käyttäytyvät. Kun valitsee rauhan tilan riippumatta siitä, mitä muut tekevät tai mitä itselle tapahtuu, tietää kuka on ja antaa tapahtumien tulla ja mennä järkyttämättä omaa rauhantunnetta.

Energia pyrkii aina tasapainoon. Kun energialle jää tilaa, se täyttyy. Kun vanha on täyttänyt tilan kokonaan, uutta ei voi tulla paikalle. Kun ei päästä irti ja luovu jostain, ei saakaan mitään, eikä varsinkaan sitä, mistä alunperin oli tarkoitus luopua. Hallitsemisen halusta luopuminen vapauttaa energiaa ja se, mistä luopuu, löytää tiensä takaisin, koska energia pyrkii tasapainoon. Kun on todella valmis luopumaan esimerkiksi intensiivisesti ajatellusta unelmasta, hallinnan tarpeesta saada upea koti, saada lapsi, saada unelmien työpaikka, saada mahtava puoliso jne., luovuttaa toiveensa korkeimmalle luottaen maailmankaikkeuden tukeen järjestää asiat parhaimmalla mahdollisella tavalla, eikä enää pakonomaisesti tarvitse unelmaa. Silloin saa todella sen, mistä luopuu, ja todennäköisesti upeampana kuin itse olisi osannut toivoakaan. Etsimällä ei löydä eikä pakottamalla anneta. Luopumalla saa.

Kiitollisuus on ensisijainen puolustuksemme negatiivisuutta vastaan. On olennaisen tärkeää pitää huomio siinä, miten haluamme asioiden olevan ja muutoksissa, jotka meidän on tehtävä, eikä surkeudessa ja onnettomissa olosuhteissa, joista toivomme pääsevämme eroon. On hyväksi joka päivä miettiä kiitollisuuden aiheita esimerkiksi pitäen kiitollisuuspäiväkirjaa. Eläminen jatkuvassa kiitollisuuden tilassa tuo lisää kiitollisuuden aiheita elämään.

Voimalauseet eli affirmaatiot ovat tehokkaita tasapainon ylläpitämisessä, sillä ne vetävät puoleensa positiivista energiaa, jota tarvitaan elämän kohentamiseen. Hyvä tapa saada aikaan täydellinen lopputulos, on aloittaa päivänsä affirmaatiolla ja vahvistaa mielessään päivän aikana hyvää kaikissa tilanteissa. Haasteidenkin keskellä voi todeta ”Kiitos siitä, että tästäkin seuraa jotain hyvää!”. Rakkaudellisen tai arvostusta ilmaisevan voimalauseen toistaminen päivittäin ehdollistaa kehon ja sielun vastaanottamaan helposti lahjoja universumilta. Se on olennainen osa henkistä työtämme.

Sisäisen rauhan saavuttamisessa auttaa päivittäinen rutiini, joka sisältää hetkeen pysähtymistä ja tietoista hengittämistä. Tuo rutiini voi sisältää hengitysharjoituksia, meditaatiota, joogaa tai mindfullnessia, minkä tekniikan kukin parhaakseen kokeekaan.

Meditaatiota on tutkittu laajasti ja sen positiivisiin vaikutuksiin lukeutuvat mm.keskittymiskyvyn paraneminen, immuunipuolustuksen tehostuminen, mielialan koheneminen, verenpaineen aleneminen ja stressin väheneminen. Syvä, tietoinen hengitys, on paras tapa palauttaa itsensä omaan ytimeen. Harjoittamalla joka päivä syvään hengittämistä, keskitymme tietoisesti enemmän henkiseen luontoomme. Sen lisäksi meditaatio on olennainen keino löytää itsestämme sen jumalallisen rauhan, joka asuu ajatustemme välissä. Yhteytemme rauhaan on tärkeää tullaksemme tietoiseksi korkeammasta minästämme ja todellisesta elinvoimastamme. Sisäisen viisautemme kuunteleminen on paras lahja, jonka voimme itsellemme antaa. Kun meditointi on osa elämäämme, voimme luottaa korkeimpaan johtatukseen joka tilanteessa.

Luovuus ja leikki. Mielikuvituksemme ja näkökulmamme luovat todellisuutemme. Mihin päätämme uskoa, siitä tulee olemisemme peili. Mielikuvituksen käyttöön ottamisesta tulee eteenpäin vievä voima, joka antaa meille mahdollisuuden nousta arkipäiväisten tapahtumien yläpuolelle, jotka vaikuttavat hallitsevan elämäämme. Kokemustamme elämästä rajoittaa vain mielikuvituksen puute. Anna mielikuvituksellesi mahdollisuus etsiä parhaimpia mahdollisia vaihtoehtoja henkisen tarkoituksesi täyttämiseen! Olemme syntyneet luoviksi ja luojiksi. Luova toiminta on ajatonta, siksi se auttaa vapautumaan stressistä ja keskittymään vain käsillä olevaan hetkeen. Ajattomassa tilassa oleminen vahvistaa sielua ja henkeä. Todellisuudessa ei ole olemassakaan aikaa ja paikkaa. Kaikki tapahtuu tässä ja nyt. Itsensä ilmaisu on parantavaa, tapahtuu se sitten leikkimisen, laulamisen, maalaamisen, tanssimisen, valokuvaamisen, kirjoittamisen, puutarhan- tai kodinhoidon kautta. Ilo ja nauru ovat korkeavärähteistä kevyttä energiaa, joka hoitaa niin sielua kuin mieltä.

Tarkoitus. Yksi aidon onnen salaisuuksista on tietoisessa etsinnässämme ja lopulta todellisen elämän tarkoituksen saavuttamisessa. Tämä on löytämisen tie, joka johtaa aitoon autuuteen. Kun etsimme tietoisesti tämän hetken olosuhteista syvempää merkitystä, meidät palkitaan aina suuremmalla ymmärryksellä elämän tarkoituksesta. Kun etsimme tarkoitusta tietoisesti, löydämme aitoa merkitystä jokapäiväisestä elämästä. Kun pidämme hyvää huolta itsestämme ja teemme asioita, joita rakastamme tehdä, tulemme huomaamaan miksi päätimme tulla tänne, mikä on elämäntarkoituksemme ja pyhä missiomme. Unelmamme ja toiveemme johdattavat meidät tämän elämämme henkiseen tarkoitukseen, joka voidaan toteuttaa ainoastaan meidän luontaisten lahjojen soveltamisella käytännössä. Jokainen on syntynyt tähän maailmaan tietyn lahjan tai päämäärän kanssa. Yksi elämän tärkeimpiä asioita on löytää ja kehittää lahjojansa parhaimmalla mahdollisella tavalla. Perimmäinen tarkoituksemme elämässä on löytää ainutlaatuisuutemme, ja sitten illmentää sitä koko ihmiskunnan parhaaksi. Jokainen yrityksemme laittaa lahjamme hyvään käyttöön tekee koko maailmasta kauniimman ja harmonisemman paikan elää.

Rukous on huomion tietoista keskittämistä tiettyyn tarkoitukseen. Rukoksen avulla käännymme tarkoituksella maailmankaikkeuden puoleen käyttääksemme sen mahtavaa voimaa. Kun positiivisesti ja kaikkien osapuolten korkeimmaksi hyväksi suunnatut rukouksemme yhdistyvät kollektiiviseen tietoisuuteen, saamme tarvitsemamme energeettisen tuen. Rukous antaa meille kyvyn vetää puoleemme voimaa henkisistä ulottuvuuksista, sekä inspiraatiota avaamaan mielemme ja sydämemme tuodaksemme hengen voimat fyysiseen todellisuuteemme. Kiitosrukouksen kautta ”puhumme hengelle”, meditaation kautta kuuntelemme ja vahvistuksen kautta luomme tapoja, joilla voimme vastaanottaa helpommin inspiraation, runsauden ja kauneuden korkeampia energioita.

Unelmointi. Mikä tahansa henkilökohtainen toiveesi onkin, on tärkeää sanoittaa se ja istuttaa se sydämeesi ja mieleesi. Päivittäinen henkinen ja tunnetason keskittyminen unelmaan tulee varmasti luomaan haluamasi saavutukset nopeammin kuin mikään muu. Keskittyneet ajatukset ovat voimakasta energiaa. Kirjoittamalla ja/tai piirtämällä toiveesi paperille ja laittamalla sen jonnekin, missä voit nähdä sen joka päivä, nopeuttaa luomisen prosessia entisestään. Saat sen, mistä unelmoit ja mitä ansaitset saada. Se, mitä etsit, etsii sinua.