Kuka sinä olet?
Tämän päivän sinä on oman historiasi tuotos. Jos et ole tietoisesti puhdistanut alitajuntaasi, miltei jokainen mielikuvasi, toimintasi ja uskomuksesi ohjautuu menneisyyden perusteella. Tapa, jolla reagoit mihin tahansa asiaan, tilanteeseen ja olosuhteeseen elämässä, pohjautuu muistoihin, joita et välttämättä edes saa palautettua mieleesi (kuten oma syntymäsi tai se, kuinka sinua kohdeltiin varhaislapsuudessa) tai muistoihin, jotka saatat muistaa myös virheellisesti. Muistosi sekä niistä syntyneet uskomukset ovat tehneet sinusta sen, millainen olet lähes missä tahansa suhteessa nykyään.
Muistojen alkuperä ja vaarallinen stressi
Jo tähän maailmaan syntyessämme meillä on valmiina edellisiltä sukupolvilta perittyjä muistoja, joiden läpi alamme suodattaa kaikkea kokemaamme elämämme ensimmäisestä henkäyksestä alkaen. Alamme luoda ja kerätä uusia muistoja, jotka sulautamme osaksi jo olemassa olevia. Muistot syntyvät paitsi oman elämämme todellisten tapahtumien pohjalta myös mielikuvituksemme voimalla (kuten esim.suuren huolen johdosta lapsen pelätessä jonkun asian tapahtuvan, mitä ei todellisuudessa kuitenkaan tapahdu). Kaikki muistot tallentuvat ja vaikuttavat alitajunnan kautta meihin. Stressireaktio tekee muistosta erityisen elävän ja voimakkaan, ja mitä suurempaa tunnetta (sekä erityisesti stressihormoni adrenaliinia) tapahtumaan on liittynyt, sitä todennäköisemmin muisto tulee suodattamaan kokemuksia vastaavista olosuhteista tulevaisuudessa. Lopulta kaikki, mitä meille itsellemme tapahtuu, suodattuu sekä omien aikaisempien muistojemme, että (esi)vanhempiemme muistojen lävitse. Näin ajatuksemme, tunteemme, tekomme ja jopa fysiologiset toimintomme (kuten mielihyvä- tai stressihormonien erittyminen) määrittyvät historiamme pohjalta.
Ongelmallista on se, että harmittomatkin muistot voivat kyetä laukaisemaan meissä stressireaktion, jos alitajunta tulkitsee uuden tilanteen olevan jollakin tavalla samankaltainen aikaisemman uhkaavan tilanteen kanssa. Alitajunta pyrkii suojelemaan meitä, mutta ongelmia aiheutuu silloin, kun alitajunta yrittää suojella asioilta, jotka eivät oikeasti ole uhkia. Kun mieli tulkitsee jonkun asian vaaralliseksi, hypotalamus aktivoituu ja valmistelee stressihormonien avulla kehon joko pakenemaan, taistelemaan tai piiloutumaan. Kyseisen ilmiön alkuperäisenä tarkoituksena on ollut pitää ihminen hengissä. Nykyihmisellä, joka kohtaa harvemmin enää todellista vaaraa, jatkuvasti päällä oleva alitajuinen stressireaktio voi pikemminkin pikkuhiljaa viedä hengen, kuten ajattelen käyneen omalle siskolleni. Hänen tarinansa voit lukea kirjoituksestani ”Tunteiden vuoristoradalla”. Solubiologiassa saavutettujen tutkimustulosten mukaan ihminen voi sairastua vain stressin myötävaikutuksella. Stressi saa solun sulkeutumaan, ja immuunipuolustuksen kytkeytymään pois toiminnasta, jolloin sairaus voi saada alkunsa. Sen sijaan silloin, kun ihminen ei kärsi stressistä, solu pysyy avoimena, saa kaikki tarvitsemansa ravinteet, ja immuunipuolustus pystyy toimimaan hyväksemme. vastustaen ja parantaen kaikenlaisia tauteja ja sairauksia. Aina, kun ihminen muistelee tiettyä tapahtumaa, hänen aivonsa vapauttavat samanlaisia kemikaaleja kuin alkuperäisen tapahtuman aikana, sillä alitajunta ei tee eroa menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä. Se suhtautuu kaikkeen todellisuutena ikään kuin kaikki tapahtuisi tässä ja nyt. Siten mennyt vaikuttaa edelleen tässä hetkessä.
Olen tavannut erilaisista vaivoista kärsiviä ihmisiä, joilla ei ole ollut käsitystä oireidensa alkuperäisistä syistä. Monet ovat tukahduttaneet ikävät muistot kokonaan, ja ovat sitä mieltä, ettei heille ole omasta mielestään tapahtunut mitään erityisen traumaattista. He ovat ajatelleet nykypäivän ongelmaensa johtuvan ulkoisista olosuhteista, vaikka oikeastaan vallitseva asiaintila on vain laukaissut solumuistiin tallennetun sisäisen tavan reagoida stressaavassa tilanteessa. Varsinaisesti mikään ulkopuolellamme tapahtuva ei aiheuta meille stressiä, vaan tapamme suhtautua siihen, mitä meille tapahtuu. Käsittämättömille tunteille ja vaivoille voi löytyä taustasyy, joka on syvemmällä kuin olosuhteet, käyttäytyminen, ajatukset tai edes uskomukset. Tuo syy on muistot. Aina, kun tapahtuu jotain alkuperäiseen muistoon viittaavaa, mieli tulkitsee tilanteen hengenvaaralliseksi ja laukaisee tulkinnan mukaisen stressireaktion. Usein kyse on joko jostain omaan identiteettiin liittyvästä uskomuksesta tai turvattomuuden tunteesta, joka on muokkautunut aikaisempien pelkomuistojen muodostaman suodattimen lävitse.
Menneisyyden korjaaminen on mahdollista
Eräs vaikuttavimmista paranemistarinoista liittyy mieheen, joka alkoi menettää elämänsä hallinnan noin 30-vuotiaana. Hän oli juuri tullut isäksi, ja koki vastuuta perheensä elättämisestä sekä työuralla pärjäämisestä. Hän alkoi pelätä, ettei hän pystyisi takaamaan riittävää toimeentuloa ja pitämään huolta perheestään, vaikkei pelolle ollut mitään todellista syytä, sillä mies oli hyväpalkkaisessa ja vakaassa työpaikassa. Pelko kasvoi pikkuhiljaa niin suureksi, että miehen mieli romahti ja hän joutui psykoosin johdosta hoidettavaksi mielisairaalaan. Psykoosissa ollessaan mies toisteli lausetta “Meille ei riitä ruokaa, kuolemme kaikki”. Miehen pelko kuolemasta oli todellinen. Hän pelkäsi itsensä sekä perheensä kuolevan nälkään. Mies toipui uudestaan työkykyiseksi, mutta alitajuinen pelko ei ottanut hävitäkseen. Miehen elämässä vuorottelivat maaniset jaksot, jolloin mies eli kuin viimeistä päivää, sekä depressiiviset jaksot, jolloin mies lamaantui täysin. Ilmeistä oli, että pitkäaikainen stressihormonien, adrenaliinin ja kortisolin, altistus johti tietyssä pisteessä lamaantumiseen. Mies koki useita vastaavia romahduksia aina, kun elämässä ilmeni epävarmuustekijöitä. Mies oli säännöllisesti hoidettavana mielisairaalassa, jossa masennuksen oireita hoidettiin mm. aivokemioihin vaikuttavalla lääkityksellä, psykoanalyysillä, sähköshokeilla ja erilaisilla terapioilla. Varsinaista syytä ei kuitenkaan yritetty hoitaa, vaikka keskustelullisessa terapiassa olikin käsitelty miehen omia lapsuuden köyhiä olosuhteita. Miehelle oli tyypillistä myös ahmia ruokansa ja syödä lisää, vaikka olisi ollut jo täynnä. Mies ei pystynyt kontrolloimaan ahmimistaipumustaan ja lihoi helposti. Lopulta mies hakeutui regressioterapiaan ja kävi ilmi, että hänen ongelmiensa alkuperäinen syy johtui hänen oman äitinsä raskauden aikaisesta kokemuksesta. Äiti oli kotoisin köyhistä oloista, eikä ruokaa aina ollut riittävästi, vaan hän joutui kärsimään aliravitsemuksesta. Hän pelkäsi vatsassaan varttuvan lapsen puolesta, ja pelko jatkui lapsen varhaisimpina vuosina. Äiti pelkäsi kirjaimellisesti lapsensa kuolevan ravinnon puutteeseen. Vaikka elämä sittemmin helpottui ja ruokaa riitti, äidillä oli tapana tuputtaa pojalle yhä lisää, ja huolehtia, että poika tulee varmasti kylläiseksi. Äiti oli jatkuvasti huolissaan pojan hyvinvoinnista.
Tuota raskaudenaikaista alkuperäistapahtumaa koskeva pelkomuisto ja siihen liittyneet muiston muodostaman linssin läpi hahmotetun todellisuuden perusteella muodostuneet uudemmat muistot miehen lapsuudessa vaikuttivat häneen niin, että alitajuisesti hänkään ei luottanut täysin siihen, että ruokaa ja rahaa on aina riittävästi, vaan turvattomuus leimasi koko hänen elämäänsä. Mies koki joutuvansa olemaan varuillaan pysyäkseen hengissä, ja hän yritti hallita kaikkea elämässään. Kun tapahtui asioita, joita hän ei voinut hallita, kuten talouden epävarmuus tai oman lapsen sairastuminen bulimiaan (minkä alkuperä piili niin ikään isoäidin alkuperäisessä muistossa, jonka mukaan ei voinut luottaa, että ruokaa olisi riittävästi, ja mitä vahvisti entisestään isän ahmimistaipumus sekä vääristynyt suhde ruokaan), ne aktivoivat vanhan stressireaktion ja aiheuttivat aina uudelleen miehen mielen romahtamisen.
Miehen pelkomuistot olivat erityisen vahvoja siksi, että hän oli ollut alle 2-vuotias alkuperäisen muiston tapahtuma-aikaan. Tuo voimakas tunnemuisto oli aiheuttanut todennäköisesti suuren adrenaliiniryöpyn, ja pelko mahdollisuudesta kuolla nälkään oli muodostunut välittömästi osaksi hänen syvimpiä uskomuksiaan. EEG:n avulla aivoaaltoja tutkittaessa on havaittu, että alle kouluikäinen lapsi on etupäässä delta- tai thetatilassa. Lapsi ei kykene ajattelemaan tietoisesti ja silloin myöskään minkäänlaista totuuden suodatinta ei ole olemassa, vaan kokemukset tallentuvat suoraan alitajuisiksi uskomuksiksi. Alle 2-vuotiaan aivoaallot ovat delta-taajuudella, jolloin alitajunta käsittää uskomukset välittömästi totena. Noin kuudesta kahteentoista ikävuoteen aivoaallot ovat pääasiassa alfa-taajuudella, ja vasta 12-ikävuoden jälkeen alkaa lapsi pystyä kokemaan beta-taajuuksia, johon liittyy itsensä tiedostaminen, muilta opittujen uskomusten kyseenalaistaminen sekä looginen ajattelu. Kun miehen kehosta purettiin kuormittavia tunteita sekä muutettiin alkuperäiset muistot, joita epävarmat olosuhteet miehessä herättivät, hän pystyi suhtautumaan elämäänsä sekä omaistensa elämään jälleen luottavaisesti. Lisäksi luotiin uusia rakkaudellisia muistoja alkuperäisten tilalle – muistoja, jotka saivat aivot erittämään oksitosiinia, serotoniineja, endorfiineja ja muita hyvän olon hormoneja, eikä mies ole kokenut enää uusia romahduksia.
Joskus ei tarvita kuin yksi ainoa varomaton tai ajattelematon lause, joka aiheuttaa kielteisen muiston, jonka seuraukset ulottuvat koko elämän kulkuun. Eräästä vastaanotolleni hakeutuneesta nuoresta naisesta esimerkiksi tuntui, että hän ei pystyisi koskaan pärjäämään elämässä. Keskustellessamme selvisi, että hänellä oli ollut ala-asteella opettaja, joka oli huutanut hänelle epäonnistumisen yhteydessä “Sinusta ei tule koskaan mitään”. Kokemus oli nöyryyttävä, sillä opettaja tuomitsi tytön koko luokan kuullen. Suuttumustaan tyttö ei voinut tilanteessa opettajalleen näyttää, vaan nieli kiukkunsa vähin äänin. Tuon kokemuksen jälkeen tytön mieliala ja persoonallisuus koulussa muuttuivat. Hän ei arvostanut itseään enää, niin kuin aikaisemmin. Hänen koulumenestyksensä heikkeni, ja hän ajautui hankaluuksiin sekä epämääräisiin ystäväpiireihin, joilta oli aiemmin välttynyt sekä alkoi oman pahan olonsa vuoksi kiusata muita, niitä, jotka pärjäsivät häntä paremmin. Opettajan lausahduksen johdosta tytölle muodostunut negatiivinen uskomus “En ole lahjakas missään” alkoi toteuttaa itse itseään. Peruskoulun suoritettuaan tyttö ajautui suoraan työelämään sen sijasta, että olisi pyrkinyt jatko-opiskelemaan, sillä hän ei uskonut omiin kykyihinsä. Hän myös piti muiden ihmisten häneen kohdistuvia mielipiteitä tärkeinä, eikä kokenut koskaan olevansa riittävän hyvä töissään, vaikka hän yritti parhaansa ja lopulta uupui tavoitellessaan täydellisyyttä.
Naisen itsensä sitä ymmärtämättä hänen määrittelemiseensä ja identiteettiinsä liittyvä muisto vaikutti aikuisuuteen saakka tapaan, jolla hän suhtautui itseensä ja elämäänsä. Vaikka suurin osa omaan identiteettiin liittyvistä muistoista olisi myönteisiä tai neutraaleja, voi silti yksi kielteinen muisto vaikuttaa negatiivisen uskomuksen syntyyn, jos tuon yksittäisen kokemuksen aikana on erittynyt suuri määrä stressihormonia. Purettuaan alkuperäiset epävarmuuden ja huonommuuden tunteet ja muokattuaan alkuperäisen muiston uudelleen nainen rohkaistui jälleen opiskelemaan sekä luottamaan siihen, että hänestä voi tulla juuri se, miksi hän haluaa tulla. Hän löysi myös ensimmäisen tasavertaisen ihmissuhteen, jossa hän ei kokenut enää tarvetta miellyttää toista itsensä kustannuksella tai koittaa pyrkiä täydellisyyteen.
Muistojen muokkaus – syyn hoitaminen oireiden sijaan
Niinkuin edellä mainitut tapaukset osoittavat, ongelmia voi harvoin ratkaista pysyvästi puuttumatta niiden alkusyihin. Kun hoidetaan pelkkiä oireita, mitä todennäköisemmin myös tulokset jäävät väliaikaisiksi. Sen sijaan, kun hoidetaan itse syytä, tuloksetkin ovat pysyviä. Mielikuvituksen ja tunne-energian avulla on mahdollista muuttaa huonotkin muistot hyviksi, vaikka itse tapahtumat pysyisivät muuttumattomina. Samalla huolimatta tuskallisista kokemuksista, ajatukset sekä käsitys omasta arvosta säilyvät myönteisinä ja tunteet rauhallisina. Kärsimys ei enää muodostu ongelmaksi, vaan tarjoaa mahdollisuuden oivaltaa ja omaksua uusia keinoja, joilla voi vapauttaa itsensä vanhasta ja löytää elämälle uuden suunnan.
Tutustuin muistonmuokkaukseen ensimmäisen kerran opiskellessani NLP:tä (neurolingvististä ohjelmointia) 25 vuotta sitten. NLP:ssä on tutkittu mm.sitä, kuinka ihmiset oppivat, ajattelevat, tekevät päätöksiä sekä motivoituvat, ja sen perusteella on kehitetty menetelmiä tiedon käsittelyn ja aivojen rakenteen muuttamiseksi. Itse hain aikoinaan NLP:n mielikuvamenetelmistä apua omaan esiintymisjännitykseeni, ja sain ensimmäisiä oivalluksia oman alitajuntani voimasta. Sittemmin muiden energiahoidollisten metodologien soveltamisen myötä tietoisuus muistonmuokkauksen toimivuudesta on vain vahvistunut. Jos muistot sekä niistä kumpuavat uskomukset määrittelevät minuutemme ja muodostavat ongelmiemme alkulähteen, hoitamalla suoraan muistoja, päästään asian ytimeen. Usein kaikkein yksinkertaisin on toimivinta, muistonmuokkaukseen ei tarvita muuta kuin mielikuvitus sekä kyky tuntea tunteita. Muistonmuokkauksen avulla on mahdollista tarkastella ja hallita niitä mielikuvia, jotka toimivat ajatustemme, tunteidemme ja käytöksemme liikkeelle panevana voimana. Menetelmän perusta on pyyhkiä menneisyydestä alitajuntaan varastoituneet negatiivisesti vaikuttavat muistot, jolloin myös niistä syntyneet oireet poistuvat.
Muistonmuokkauksessa muutoksen kohteeksi otetaan erityisesti muiston tulkintaan liittyvä osa muistoa ja ne väärät uskomukset, joita muisto on aikaansaanut. Hyvin usein muistojen tulkintaan liittyy virheitä, jotka voivat vaikuttaa koko elämään. Väärä tulkinta voi johtua siitä, että kortisolin vapautuessa elimistöön, se paitsi voimistaa muistoa, tekee siitä myös alttiimman virheellisyyksille. Lapsilla puolestaan rajallinen käsityskyky altistaa virhetulkinnoille, jolloin muistot voivat olla pikemminkin harhakuvitelmia. Varhaislapsuudessa syntyneillä muistoilla on korostuneen suuri vaikutus, sillä ne ovat kaikkia muita elävämpiä ja kokemukset ovat muovautuneet saman tien uskomuksiksi. Näin käy siitä riippumatta, olemmeko tulkinneet tapahtumia oikein vai virheellisesti. Omasta lapsuudestani jäi mm. vesikammo, joka johtui siitä, että minua varoiteltiin säännöllisesti menemästä koskaan yksin veden lähelle, sillä mökkimme sijaitsi äkkisyvän ja mutapohjaisen lammen rannalla. Lapsen käsityskyvyllä kuvittelin kaiken veden olevan tappavaa, ja pelkäsin uimista kuollakseni. Uimaan taisin oppia vasta kymmenvuotiaana ja silloinkin räpiköin hädin tuskin pinnalla kauhusta kankeana. Vettä välttelin aina aikuisuuteen asti, kunnes aloin tietoisesti käsitellä traumojani ja hoitaa muistojani. Onneksi meillä on mahdollisuus palata ajassa taaksepäin ja korjata alkuperäinen muisto, jonka alitajunta kokee tapahtuvaksi tälläkin hetkellä.
Emotionaalinen muistonmuokkaus muutoksen välineenä
Käytän esimerkkinä jo mainittua nuorta naista, josta tuntui, että hän ei pystyisi koskaan pärjäämään elämässä. Johdatin naisen ensin syvään rentoutumisen tilaan ja pyysin kuvailemaan muistoa, joka oli aiheuttanut alkuperäisen ongelman. Pyysin naista myös kertomaan omalle alitajunnalleen, että vaikka uudet mielikuvitteelliset muistot eivät perustu tosiasioihin, niiden tarkoitus on palvella mielen uudelleenohjelmointia ja lisätä mielihyvähormonien vapautumista sekä vähentää stressihormonien osuutta aivokemikaaleista. Koska sydän tunnistaa aina totuuden, ja valhe voi aiheuttaa lisästressiä, alitajunnalle on tarkoituksenmukaista antaa selitys, miksi luomme muistoja uusiksi, jotta se voi todella toimia yhteistyössä tietoisuuden kanssa. Uusi muisto tulee olemaan osa mielen myönteistä ohjelmointia, jonka tarkoituksena on kumota kielteinen toiminta.
Seuraavaksi pyysin naista mielikuvittelemaan uuden myönteisen muiston tilalle, johon ei liitykään niitä tapahtumia, joita siihen oikeasti liittyi, vaan myönteisempiä tapahtumia. Nainen kuvitteli, että vaikka hän epäonnistui tunnilla, opettaja ei huutanutkaan hänelle, vaan kannusti häntä ja sanoi, että virheet ovat sallttuja ja että jokainen tekee virheitä. Nainen kuvitteli, että hän ei tuntenutkaan häpeää, vaan pelkästään myötätuntoa itseään kohtaan. Nainen tunsi vahvasti myönteiset tunteet, joita uuteen muistoon liittyi ja näki sielunsa silmin kannustavan tapahtuman ilmapiirin. Mitä paremmin pystyy tuntemaan ja kokemaan muiston, sitä voimakkaammin se vaikuttaa parantavasti.
Sitten pyysin naista kuvittelemaan toisen uuden muiston. Tämänkin muiston tuli sijoittua menneisyyteen, mutta se ei olisi pelkästään positiivinen, vaan suorastaan ihmeellinen. Nainen kuvitteli toisen muiston, jossa opettaja kiitti naista siitä, että tämä oli niin rohkea, että uskalsi tehdä virheitä, sillä virheistä oppii aina eniten. Opettaja ylisti naista ja kehui tätä koko luokan kuullen sanoen naisen olevan upea esimerkki kaikille muille, ja että naisesta tulisi vielä jotain suurta, sillä rohkeutensa ansiosta nainen pystyisi aivan mihin tahansa, mitä hän elämässään haluaisi. Nainen jatkoi mielikuvan parissa, kunnes tunsi sen todella vahvasti.
Kolmanneksi pyysin naista kuvittelemaan muiston siitä, millainen elämä olisi tänä päivänä, jos menneisyyden ihmeellisen muiston kuvaamat asiat olisivat toteutuneet oikeasti. Nainen loi mielikuvan itsestään tässä hetkessä ja kuvitteli olevansa arvostetussa työssä, jossa muut kunnioittivat häntä ja jossa hän pärjäsi sekä viihtyi erinomaisesti. Nainen koki kiitollisuutta siitä, että oli aikoinaan tehnyt virheen, jonka johdosta opettaja oli kannustanut häntä ja valanut uskoa tulevaan. Nainen oli myös ylpeä itsestään ja siitä, kuinka hän oli pärjännyt elämässä. Nainen jatkoi mielikuvan parissa jälleen, kunnes tunsi sen todella vahvasti.
Neljänneksi pyysin naista kuvittelemaan vielä muiston siitä, millaiselta tulevaisuus näyttäisi, jos menneisyyden ja nykyhetken ihmeelliset ja uskomattoman upeat tapahtumat olisivat totta. Nainen näki tulevaisuudessa tekevänsä unelmiensa työtä, sekä vaikuttavansa kunnallispolitiikassa, ja olevansa oman yhteisönsä suuresti arvostama. Nainen kuvitteli, kuinka hänellä on lapsia, jotka ottavat esimerkkiä äidistään ja ovat hänestä ylpeitä. Nainen tunsi syvää iloa ja riemua saavuttamastaan elämästä. Nämä mielikuvitteelliset muistot olivat omiaan muuttamaan naisen stressaantunutta tunnetilaa ja vapauttamaan voimakkaasti hyvän mielen hormoneja.
Viidenneksi pyysin naista kuvittelemaan oletusarvoksi asetettavan totuudenmukaisen mielikuvan, josta ei poisteta alkuperäisen muiston sisältämää tapahtumaa, mutta muiston virheellinen ja negatiivinen tulkinta muutetaan myönteiseksi. Nainen kuvitteli tilanteen, jossa opettaja sanoi hänelle, että hänestä ei tulisi koskaan mitään, mutta jossa nainen itse ymmärsi tilanteen tarjoavan vain elämän oppiläksyn, kuinka säilyttää oma voimansa, ja olla välittämättä muiden mielipiteistä, vaan pystyä jättämään ne omaan arvoonsa. Nainen ajatteli, että opettajan lausahdus kertoi enemmän opettajan pedagogisesta kyvyttömyydestä, ajattelemattomuudesta sekä tilannetajun puutteesta kuin hänen todellisista ominaisuuksistaan. Nainen tunsi sääliä opettajaansa kohtaan ja suurta myötätuntoa ja ylpeyttä itseään kohtaan. Uusi ja todenmukainen muisto sisälsi tositapahtuman, mutta ei kielteistä virhetulkintaa.
Viimeiseksi pyysin naista antamaan tiedostamattomasta mielestä nousta mahdollisia muita muistoja, jotka liittyvät samaan asiaan, jota hoidettiin (itsearvostuksen puute). Kun luopuu mielen hallinnasta, esiin saattaa nousta asioita, jotka ovat yhteydessä koettuihin ongelmiin. On tavanomaista nähdä myös jokin vertauskuva tai symboli, joka synnyttää saman tunteen kuin alkuperäinen tapahtuma. Nainen näki muiston, jossa hän oli isänsä kanssa pelaamassa jazzia alle kouluikäisenä. Laskiessaan yhteen saamiaan pisteitä hän teki virheen, jonka johdosta isä naurahtaen ja puolittain vitsiksi tarkoitettuna sanoi, että ei tytöstä ainakaan mitään matemaatikkoa tule, kun hän tekee noin helpossa yhteenlaskussa virheen. Muistoon liittyi täsmälleen sama häpeän ja arvottomuuden tunne, mitä koulumuistoonkin liittyi. Muistojen hoidossa käy usein niin, että vaikka alussa olisi vain yksi muisto, mikä tuntuu tärkeältä hoitaa, alkaa hoidon edetessä mieleen tulla muita muistoja, joihin on liittynyt samaa tunnetta. Oli tarkoituksenmukaista korjata vielä alkuperäinen isään liittyvä muiston sellaiseksi, josta ei poistettu alkuperäisen muiston sisältämää tapahtumaa, mutta muiston virheellinen ja negatiivinen tulkinta muutettiin myönteiseksi. Isä ei ollut tarkoittanut, ettei tytöstä olisi mihinkään, vaikka lapsi oli ottanut sen kirjaimellisesti totena. Vasta tämän aikaisemmankin muiston muokkaamisen jälkeen nainen koki todellisen muutoksen omissa toimintamalleissaan ja itsearvostuksessaan.
Muistojen muokkaus toimii hyvin myös itsehoitomenetelmänä. Hoidon voi aloittaa esimerkiksi miettimällä omia traumaattisia muistojaan ja tekemällä luettelon kaikista ikävistä tapahtumista elämässä, joita muistaa. Listalta voi ottaa yhden muiston käsittelyyn päivittäin ja muokata sitä, kunnes siihen ei enää liity ikäviä tunteita. Kaikkein ensimmäiseksi kannattaa käsitellä eniten vaivaavat muistot, sillä niiden hoitaminen vaikuttaa voimakkaimmin. Prosessin edetessä on hyvä huomioida erot verenpaineessa, hengityskyvyssä ja yleisessä stressinsietokyvyssä sekä kirjata edistymisensä ylös, sillä jos ei seuraa prosessin tuomaa positiivista muutosta tietoisesti, sitä ei ehkä edes huomaa. Muutoksen tapahduttua voi yhtäkkiä vain alkaa käyttäytyä eri tavalla kuin ennen, ja se tuntuu niin luonnolliselta, että on helppo unohtaa koskaan käyttäytyneensä toisin. Monesti ympärillä olevat ihmiset huomaavat muutoksen ensin.
Muistonmuokkaus lapsilla
Lapsilla riittää yleensä vain yksi muistonmuokkausvaihe, sillä lapselle ei ole ehtinyt kertyä vielä koko elämän mittaisia negatiivisia muistoketjuja. Näin ollen lapsen stressihormonien kumoamiseen riittää vähäisempi mielihyvähormonien tuottaminen. Lapsi ei tarvitse myöskään tietoisen mielen vakuuttamista, tai alkuperäisen tilanteen ymmärtämistä siinä määrin kuin aikuinen. Lapsi on luonnostaan hyvä kuvittelemaan, joten uudesta muistosta muodostuu heti vahva voimakkaine uusine tunteineen.
Yksinkertaisin keino on pyytää lasta kertomaan traumaattisesta muistosta, kuvailemaan tarkasti, miltä tilanne näytti ja tuntui, sekä luomaan sitten täysin päinvastainen mielikuva, uusi muisto, jossa on täysin erilainen konteksti (erilaiset värit, tuoksut ja tuntemukset). Sen jälkeen lasta voi pyytää pienentämään mielikuvissaan vanhan muiston aivan pieneksi nuppineulan pään kokoiseksi “ruudun” alalaitaan, ja suurentaa uuden muiston vanhan muiston päälle. Samalla ne hyvät tunteet lapsen mielessä vahvistuvat, jotka liittyvät uuteen muistoon. Uudesta muistosta kannattaa luoda mahdollisimman iloinen ja hauska, jolloin mielihyvähormonit pääsevät vaikuttamaan ja tekemään muistosta todellisen lapsen alitajunnassa. Lapsilla toimii erinomaisen hyvin myös negatiivisten tunteiden sekä muistojen puhdistaminen meridiaaniterapian keinoin. Menetelmästä voit lukea lisää kirjoituksestani ”Vapaudu tunnetaakasta”.
Miksi alitajunnan puhdistaminen on tärkeää
Onko sinulla tapana vaatia itseltäsi paljon ja olla armoton itseäsi kohtaan? Jos koet jotain pelkoon perustuvia tunteita, kuten vihaa, ärsyyntymistä, katkeruutta, surua ilman menetystä, toivottomuutta, ahdistusta tai mitä tahansa vastaavaa, se voi olla merkki siitä, että aliajunnassasi on joku asiaan liittyvä muisto, menneisyyden todellinen tai kuviteltu tapahtuma. Jos et muista mitään erityistä traumaa aiheuttanutta tilannetta, vaikuttavana tekijänä voi olla myös jonkun sinua ennen eläneen muistot, sillä kokonaiset sukupolvet kokemuksineen vaikuttavat siihen, miten hahmotat maailmaa. Kaikki uskomuksesi, tunteesi ja tekosi perustuvat pohjimmiltaan näihin muistoihin, ja silloin myös melkein mikä tahansa voi laukaista pelkoreaktion ja lisätä stressin määrää.
Emotionaalisesta stressistä on paitsi suoranaista vaaraa terveydelle, myös haittaa mille tahansa suoritukselle kaikilla elämän osa-alueilla. Kun pystymme toimimaan rakkauden, eikä pelon kautta, mistä tahansa teosta sekä päätöksestä tulee paras mahdollinen. Suurimmat esteet unelmiemme toteuttamiselle ovat alitajuntaan ohjelmoidut rajoitukset, negatiiviset uskomukset ja perusteettomat pelot. On ensiarvoisen tärkeää koittaa hankkiutua eroon stressin alkuperäisestä syystä, varsinkin, kun se voi perustua valheelle, sillä jopa itsestään selvinä pidetyt käsitykset ja arviot voivat olla vain vääristymiä asioiden oikeasta tilasta. Muistojen muuttaminen on parantavaa ennen kaikkea siksi, että pelko (stressihormonien määrä) vähenee ja rakkaus (mielihyvähormonien osuus aivokemikaaleistamme) kasvaa.
Puhdistautuminen menneisyyden kuormasta on olennaista, jotta ei toimi aikaisempien kokemuksien määrittelemänä, vaan puhtaasti nykyhetkestä käsin. Uskon, että ihmisen on tarkoitettu elävän onnellisena, ja suurin syy, miksi näin ei olisi, johtuu muistojen aiheuttamasta emotionaalisesta taakasta. Muistonmuokkauksen ansiosta elämän voi nähdä jälleen totuudenmukaisena, luottavaisena ja rakkaudesta käsin. Kaikista negatiivista muistoista ja niiden luomista uskomuksista irti päästäminen on paranemisen sekä onnellisen elämän perusta.