Juhannusaattona 13 vuotta sitten aika pysähtyi. Oma maailmani seisahtui. Tarkkailin siskoni sairasvuoteen vierellä hänen nousevaa ja laskevaa rintakehäänsä, hengitystä, joka kävi yhä keveämmäksi, pinnallisemmaksi, kunnes tuli hetki, jolloin rakkaani ei ottanut enää viimeisen henkäyksensä jälkeen uutta. Oma sydämeni löi tyhjää. Jotain oli peruuttamattomasti muuttunut. Henki kehosta kaikonnut. Jonkun aika loppui ja uusi alkoi. Olisin antanut mitä tahansa, että asiat olisivat menneet toisin, että siskoni olisi saanut jatkaa elämäänsä tuoreena äitinä poikansa rakkaudesta voimaantuen, hänen kasvuaan seuraten, elämän pienistä iloista nauttien ja tehden asioita, joihin hänellä ei ollut mahdollisuutta ennen lapsen syntymää, tai oikeammin, joita hän ei ollut sallinut itselleen.
Siskoni oli tunnollinen suorittaja, äärettömän kiltti ja hyväsydäminen. Hän otti muut huomioon ja antoi kaikkensa muille, mutta unohti usein itsensä sekä omat tarpeensa. Hän oli hyvä kuuntelija ja auttaja, mutta oman ahdistuksensa sekä negatiiviset tunteensa hän piti sisällänsä, hän ei halunnut kuormittaa huolillaan muita. Vaikka siskoni oli lempeä muille, niin hän oli armoton itselleen vaatien täydellisyyttä kaikessa, mitä teki. Hän halusi tehdä asiat oikein ja eli ”sitku”-elämää ajatellen, että kun on ensin opiskellut, säästänyt, saanut hyvän työn ja perustanut perheen, sitten hän voi toteuttaa itseään ja tehdä asioita, jotka tuottavat hänelle iloa. Sen johdosta hän mm. opiskeli ammatin, jolla pystyi maksamaan ennätysajassa asuntolainan pois ja elättämään perheensä, mutta joka ei tuonut puhdasta iloa ja merkityksellisyyden tunnetta, vaan stressiä ja vastuun taakkaa. Lapsen kanssa hoitovapaalle jäätyään siskoni suunnitelmissa oli uusi alku, uuden opiskelu sellaisen asian parissa, joka tuottaisi iloa ja inspiroisi häntä. Ennen kuin hän ehti toteuttaa unelmaansa, hän kuoli aivan yllättäen 36-vuoden ikäisenä hänen poikansa ollessa vain 2-vuotias…
Älä anna unelmien odottaa
Siskoni elämän ja kuoleman tärkein oppi meille kaikille jäljelle jääneille on ”Älä anna unelmiesi odottaa!”. Et tarvitse isoa muutosta ja täydellistä tietoisuutta siitä, mikä on unelmasi, elämäntehtäväsi, tarkoituksesi tai missä haluat olla kymmenen vuoden päästä. Sen sijaan tarvitset vain kipinän, inspiraation, tietoisuuden siitä, mitä koet merkityselliseksi ja mitä haluat tällä hetkellä. Ja kun tavoitat sen, mikä saa sydämesi pakahtumaan ilosta, ala TOIMIA. Tee ihan joka päivä jotain, joka vie unelmaasi kohden, sillä unelmien elämä luodaan jokaisessa hetkessä pienillä valinnoilla, pienillä tavoilla. Voit aloittaa luomisen juuri tässä hetkessä. Halutessasi elämääsi MUUTOKSEN, ala tekemään asioita toisella tavalla. Harjoittele tekemällä pieniä muutoksia, jotka johtavat lopulta isompiin muutoksiin. Mikä on pienin mahdollinen askel, joka johtaa sinua kohti unelmaasi? Onko se tietyn kirjan lukeminen? Unelmansa paperille hahmotteleminen ja selkiyttäminen? Tavoitteiden asettaminen? (Tavoitteiden selkiyttämisestä ja määrittelystä voit lukea lisää tammikuisesta blogikirjoituksesta täältä) Jollekin tietylle kurssille ilmoittautuminen? Ota tuo askel! Älä odota. Älä jätä toimittamatta sitä, mikä sydäntäsi kutsuu.
Menetyksen siunaus
Suruprosessin aikana en kestänyt elämää ympärilläni, kiiruhtavia ihmisiä täpötäysissä busseissa matkalla ties minne toteuttamaan jonkun toisen toiveita ja hakemaan muiden hyväksyntää sille, kuka ja mikä on, antaen muiden määritellä oman arvonsa pysähtymättä miettimään, mitä oma sydän yrittää sanoa. Mieleni olisi tehnyt huutaa, miksi maailma jatkoi yhä pyörimistään, niinkuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka yksi elämä oli pysähtynyt ja tärkeä viesti muutoksen välttämättämyydestä oli ymmärretty. Jotain omissa ajatusmalleissani oli peruuttamattomasti muuttunut. Janosin merkitystä kaikelle. En halunnut suunnitella asioita enää kauas tulevaisuuteen. Sen sijaan elin täysillä hetkessä. Ja hetkessä kaikki oli hyvin, ei ollut mennyttä, ei tulevaa, oli vain läsnäoleva. Aloin toteuttaa unelmiani pienin askelin, yksi valinta kerrallaan. En halunnut enää odottaa, että aika tai olosuhteet olisivat oikeat. Joka hetki oli oikea aika.
Pari vuotta siskoni kuoleman jälkeen yksi suurimmista unelmistani toteutui. Tulin äidiksi. Sain antaa elämän vanhalle tutulle, uudessa roolissa tässä elämässä olevalle, rakkaalleni. Vanhemmuutta olin saanut harjoitella jo siskoni pojan oheishuoltajana ja se tuntui maailman luonnollisimmalta sekä merkityksellisimmältä tehtävältä. Tiesin sen olevan yksi suurimmista elämäni tarkoituksista. Ennenpitkää valon lapsia siunaantui kolme. Jokainen omanlaisensa, yhtä arvokas, rakastettu, opettajakseni huolella valittu. Aloin muistaa, kuka olin syntyessäni, mikä oli ollut luonnollista lapsena, kuinka olin aavistanut asioita ennalta, rakastanut taikuutta sekä mystiikkaa, hypnotisoinut kavereitani, ahminut psykologiaa sekä parapsykologiaa halutessani ymmärtää yhä paremmin ihmismieltä ja lukenut läheisteni energioita oppien erityisherkäksi kasvaessani mieleltään sairaan perheenjäsenen kanssa. Muistin, kuinka olin nähnyt ”verhon” taakse tosiolevaisuuteen. Tuon herkkyyden, josta olin oppinut omaksi suojakseni vaikenemaan, käänsin viimein voimavarakseni, todelliseksi vahvuudekseni. Sitä halusin jalostaa, vaimentaa mielen ja egon ääneen sekä muiden odotukset, oppia yhä lisää oman sieluni rajattomista mahdollisuuksista. Sillä oli minulle suurempi merkitys kuin millään muulla. (Voit lukea omista oppiaskelistani lisää sivuiltani täältä)
Mitä sinä todella haluat? Mikä olisi parasta, mitä haluat tehdä elämässä?
Noin kolmivuotiaana lapsi on liikuttavan kaikkitietävä, hän todella tietää, mitä tahtoo ja myös, mitä ei missään nimessä halua. Hänestä tulee isona poliisi, lääkäri, opettaja. Itse muistelen alle kouluikäisenä halunneeni niin opettajaksi kuin toimittajaksi. Kas kummaa, nykyään toimin sekä voimavarakouluttajana että sanoman välittäjänä, tietynlaisena toimittajana, kanavana. Tietty totuus piilee siinä, mikä on lapsena vetänyt puoleensa, ennen kuin on saanut vaikutteita kavereilta, opettajilta, koulumaailmasta. Jokainen haluaa olla supersankari, ja jokainen voi olla oman elämänsä sankari muistaessaan koko rajattoman potentiaalinsa, ja ottaessaan omat kykynsä, juuri hänelle tarkoitetut lahjat, käyttöönsä. Ominaisuudet, joita jokaiselle meistä on annettu, eivät ole sattumaa, vaan niiden on tarkoitus viedä sielun tehtävää kohden, sitä mitä sielun kuuluu tehdä.
Mitä, jos et tiedä, mitä haluat?
Väitän, että ihan jokainen, myös sinä, tiedät sisimmässäsi, mitä todella haluat. Joskus kiireisen arjen keskellä se voi vain unohtua, ja silloin täytyy herätellä itseänsä jälleen muistamaan. Ehkä elämässäsi on ollut ihmisiä, jotka ovat sanoneet, ettei kannata edes yrittää, ja olet tallentanut uskomuksen alitajuntaasi totena. Olet lakannut uskomasta, lakannut kuuntelelemasta sydämesi ääntä. (Voit lukea lisää uskomusjärjestelmästä täältä.)
Unelmansa voi tavoittaa myös käänteisesti, eli miettimällä asioita, mistä murehdit tai huolehdit eniten? Tai mistä valitat eniten? Mihin todella haluat muutoksen elämässäsi? Esimerkiksi, jos murehdit joka päivä sitä, kuinka kuormittavaa työsi onkaan, ja kuinka se ei enää inspiroi sinua, niin eikö työ ole juuri se asia, jonka haluat muuttuvan? Etkö unelmoikin silloin työstä, joka on sinulle merkityksellistä, ja jossa voit hyvin?
Vain muutos on pysyvää
Unelmaansa jahdatessaan ei tarvitse, eikä todennäköisesti kannatakaan, ajatella liian pitkälle. Unelmat voivat muuttua matkan varrella. Asiat, joita haluat tällä hetkellä, eivät ole välttämättä enää samoja vuosien päästä. Elämä muuttuu jatkuvasti ja sen myötä myös omat halut ja tavoitteet voivat muuttua. Joskus et tule saavuttaneeksi tavoitettasi, mutta ymmärtäneeksi, mikä on vielä oikeampi tavoite. Aina et saa, mitä haluat, vaan mitä todella tarvitset. Ja yleensä silloin, kun saat, mitä haluat, alat haluta jotakin muuta.
Tärkeintä on toiminta. Tärkeintä on muistaa unelmansa, ja ottaa pienin mahdollinen askel, joka vie sitä kohden joka ikinen päivä. Pystyt vaikuttamaan pelkästään pysähtymällä miettimään, voitko hyvin, ja mitä todella haluat, voidaksesi yhä paremmin. Elämä on tässä ja nyt, sinun luomuksesi, sinun valintasi. Mikä on seuraava askel, jonka pystyt itsesi hyväksi ottamaan? ”Memento mori!”, muistuttaa vanha latinankielinen sanonta. Muista, että kuolet. Muista elää.