Anna ihmeelle mahdollisuus

Syystuuli pyyhkäisi polulleni toinen toistaan värikkäämpiä lehtiä kuiskaillen syksyn olevan ihanaa, taianomaista aikaa. Se ei välittänyt mielestäni, joka yritti purnata vastaan muistuttamalla tämän vuodenajan olevan myös erityisen sateinen, kolea ja pimeä. Tuuli tuiversi suortuvani vain entistä enemmän solmuun ja lauleskeli lauluaan ”Olet täällä löytämässä oman voimasi vastakohtaisuuksien – valojen ja varjojen – kautta. Pimeys peittää valon vain, jotta voit kokea valon kirkkauden itsessäsi, sisimmässäsi.” Kuin sanoman tueksi alkoi sataa sekä paistaa yhtä aikaa, ja luonto maalasi taivaalle mitä kauneimman vastakohtaisuuksien ilmentymän – upean sateenkaaren. Ymmärsin saaneeni juuri kokea ripauksen syksyn taianomaisuudesta.

Tuuli oli oikeassa, kuinkas muutenkaan, luonto on viisas. Vuodenaikojen vaihtumiset ovat merkittäviä hetkiä, joiden äärelle ihmisen on hyvä tietoisesti pysähtyä. Vuodenajat rytmittävät vuotta ja muistuttavat elämän alituisesta muutoksesta. Luonnossa on oma aikansa kaikelle – kasvulle, sadonkorjuulle, kuolemalle sekä uudelleensyntymiselle. Luonnolla on oma syklinsä, kuten kehollamme on oma luonnollinen rytminsä. Ihminen on osa luontoa, ja luonnon kanssa yhtä. Siksi luonnon rytmit tukevat myös ihmisen sisäisen luonnon rytmejä. (Näistä voit lukea lisää kirjoituksestani Kahdeksan kesäistä terveystekoa)

Tämä viikko alkoi syyspäivän tasauksella (23.9.), jolloin päivä ja yö olivat yhtä pitkiä. Kesä on nyt virallisesti ohi, ja syksy alkoi. Päivät lyhenevät ja pimeys saartaa meidät, kunnes koittaa taas valon aika. Kun pimeys ympärillämme lisääntyy, käännymme luonnollisesti yhä enemmän sisäistä maailmaamme kohden. Rytmimme rauhoittuvat ja levon tarve kasvaa. Pysähdymme olennaisen äärelle. Pimeys tukee omien varjojemme, heikkouksiemme sekä pelkojemme kohtaamista sekä niiden tietoista voittamista. Juuri nyt on aika olla rohkea ja luottaa oman sydämen ääneen huolimatta siitä, ymmärtääkö ympäröivä maailma sitä. On aika kuunnella sydämen johdatusta ja antaa oman valonsa loistaa. Hiljentyessämme  voimme löytää yhä kirkkaamman valon sisimmästämme. Tuo valo on aina ollut meissä, vaikka ulkoiset olosuhteet, auktoriteetit, perheemme, opettajamme tai yhteisö, jossa elämme, sekä omat odotuksemme ja vaatimuksemme itseämme kohtaan, olisivat päässeet sitä himmentämään. Antaessamme valolle huomiomme, se alkaa taas kasvaa ja kirkastua sisimmässämme. (Valomeditaatio on yksi keino lisätä sisäistä valoaan. Löydät meditaation kirjoituksestani Meditoi itsellesi muutos ja mielenrauha)

Mitä kylvämme, sitä niitämme

Elämme nyt sadonkorjuun aikaa, jolloin on tarkoituksenmukaista katsoa kiitollisuudella taaksepäin ja huomioida, mitä mennyt kasvukausi on meille antanut. Paitsi, että saamme korjata luonnon runsasta satoa, voimme poimia myös henkisen kypsyytemme hedelmiä. Mitä asenteita ja ajatusmalleja olemme itsessämme uudistaneet? Mistä vanhoista uskomuksista ja toimimattomista tavoista luopuneet? Millä tavalla olemme huomioineet oman hyvinvointimme, henkemme, ja antaneet sille yhä enemmän tilaa arjessamme? Mikä sisällämme kytenyt ajatus on kypsynyt teoksi toimia itsemme puolesta, eikä enää itseämme vastaan? 

Osaammeko olla kiitollisia kaikesta siitä, mitä meillä jo on? Kylvämmekö luottamuksen ja runsauden siemeniä, vai puutteen ja katkeruuden? Kiinnittämällä huomiomme kaikkeen, mikä on jo hyvin elämässämme, vedämme sitä yhä enemmän puoleemme. Tämä toimii aivan kaikilla elämän osa-alueilla, niin parisuhteessa, työelämässä, talousasioissa kuin vaikka itsensä kehittämisessä. Kiittämällä siitä, että meillä on mahdollisuus maksaa laskumme sen sijaan, että olisimme kiukkuisia, että joudumme maksumiehiksi, vedämme puoleemme entistä vakaampaa maksukykyä. Kun kiinnitämme huomiomme siihen, mikä parisuhteessamme toimii sen sijasta, että surkuttelisimme sitä, mikä ei toimi, keskinäinen energia voimistuu yhä ja lisää kiitollisuuden aiheita.

Melkeinpä kaikki tarpeemme perustuvat sille, että haluamme aidosti tuntea olomme turvalliseksi, rakastetuksi, iloiseksi, arvokkaaksi ja onnistuneeksi. Elämän tarkoituksen voi ymmärtää myös siitä näkökulmasta, missä kohtaamme itsemme noissa tunteissa. Mikä tuottaa itsellemme aidointa onnea ja kiitollisuutta? Lisäämällä arkeemme onnen elementtejä ja tekemälla enemmän puhdasta iloa tuottavia asioita, toteutamme yhä enemmän myös sielumme tarkoitusta. Luomme myös itse elämämme kutsumusta pyrkimällä olemaan se, kuka haluamme olla, ja luomalla sitä, mitä haluamme luoda. Se mitä etsimme, on myös omissa aikomuksissamme.

Hengen johdatuksessa

Ajattelen, että olemme ensisijaisesti henki ihmiskehossa vain ihmisen kokemuksista ja tunteista oppimassa. Ihmiselämä mahdollistaa oivaltamisen vastakohtaisuuksien kautta ja sen myötä nopeutetun henkisen kasvun. Olemme täällä vain yhdestä syystä – kehittymässä.

Sillä, sallimmeko henkemme ilmentyä jokapäiväisessä arjessa, on ratkaiseva merkitys sen suhteen, kuinka onnelliseksi itsemme tunnemme, ja kuinka merkitykselliseksi elämämme koemme. Jos joudumme elämään liian pitkään egon talutusnuorassa muilta hyväksyntää hakien ja toisten toiveita sekä tarpeita arjessamme toteuttaen, olemme vaarassa hukata henkemme. Jos katoamme itseltämme kovin pitkäksi aikaa ja unohdamme, mikä saa oman sielumme sykkimään ja inspiroitumaan, mikä koskettaa sydänjuuria myöten, saattaa jotakin hyvin arvokasta kuolla pois. Juuri tässä ajassa on täydellinen hetki kääntyä ulkoisesta maailmasta sisäiseen maailmaan päin vaaliakseen henkeä itsessänsä. Vain itsellämme on pääsy oman olemuksemme syvimmällä piilevään osaan. Siihen osaan, joka todella tietää, mitä meidän on tehtävä, jotta toimisimme itsemme (ja samalla toisten) korkeimmaksi parhaaksi. 

Rakkauden voima

Vuodenaikojen vaihtelu vaikuttaa mielialaa säätelevän serotoniinin tuotantoon aivoissa ja syksyisin ajatukset voivat jäävät helpommin kiertämään alakulon kehää. Paitsi, että pimeän aikaan on hyvä tietoisesti lisätä elämäänsä mielihyvää tuovia elementtejä (esim.meditointi, metsäkävelyt, musiikki, taide, liikunta, kaikenlainen luominen ja itsensä toteuttaminen jne.), voi myös turvautua iankaikkisen ja ikiaikaisen rakkauden voimaan. Olen kokenut, että vuoden loppua kohden mentäessä verho maailmojen välillä käy yhä ohuemmaksi, ja myös edesmenneet rakkaamme ovat lähempänä sekä kirkkaammin tavoitettavissa oman hiljentymisemme ja pyyntömme myötä.

Loppuvuoden energioita hallitsee kuolema ja uudelleensyntymä. Elämän suurin ihme ja elämän suurin lohtu. Se ajatusmalli, että elämä jatkuu toisilla tasoilla fyysisen kuoleman jälkeen, tuo toivoa ja ymmärrystä asettaa oman elämänsä pettymykset oikeisiin mittasuhteisiin. Jokaisella elämällä on tarkoituksensa, omanlainen merkityksensä. Jokainen kuolee aikanaan, eikä kuitenkaan kuole, vaan jää niiden sydämiin, jotka ovat meitä rakastaneet. 

Jokainen syntyy uudelleen ykseyteen, kaikkialliseen rakkauteen, jossa ei ole kipua, ei kärsimystä, ei lineaarista aikaa tai paikkaa. Henkenä voimme olla kaikkialla yhtä aikaa, tuntea toistemme tunteet ja rakastaa kaikkea ja kaikkia vilpittömästi. Yhteys toisille tasoille on mahdollinen. Tunteiden kautta henki tavoittaa toisen hengen, kehoton henki kehollisen. Rakkaus luo sillan täältä tuonpuoleiseen, tuonpuoleisesta tänne. Yhteys voidaan kokea rukouksen, hiljentymisen sekä spontaanien tai intuitiivisten kokemusten kautta

Oman siskoni siirryttyä kolmetoista vuotta sitten tältä tasolta tuonilmaisiin, aloin saada häneltä niin selkeää ja yksityiskohtaista viestiä, ettei epäilyksille jäänyt mitään sijaa. Sisälläni kytenyt usko muuttui puhtaaksi tietoisuudeksi ja luottamukseksi siihen, että kuolema on vain siirtymistä tasolta toiselle. Elämä jatkuu. Henki on ajaton ja ikuinen. 

Alettuani tekemään vapaaehtoista saattotyötä siskoni kuoleman jälkeen, olen saanut todistaa lukuisia ihmeitä: kellojen pysähtymisiä kuoleman hetkellä, ovien ja ikkunoiden avautumisia itsekseen hengen vapautuessa kehosta, näkyjä enkeleistä sekä kuolevaa saattamaan saapuneista omaisista, jotka ovat itse olleet jo vuosia toisella puolella. Voimakkaimpia ovat olleet kokemukset, joissa olen istunut kuolevan vierellä hänen pyynnöstään virttä laulaen tai herran siunausta lausuen, ja kokenut, kuinka kuoleman lähestyessä energia muuttuu, ja edesmenneet liittyvät seuraamme tuoden tilanteeseen puhtainta rakkautta ja lohtua. Samaan aikaan kuoleva kertoo, kuinka hän näkee jonkun edesmenneen omaisensa, usein äidin, isän tai puolison, ja tuntee hänen kosketuksensa saaden rauhan. Yleensä hyvin pian sen jälkeen hän ottaa viimeisen henkäyksensä ja lähtee itsekin hengen maailmaan. Ei ole pelättävää, on vain siirtymä tasolta toiselle.

Rakas siskoni sai viimeisen maallisen leposijansa luonteelleen ominaisesti uurnalehdon metsäkorttelista, jota koristavat vain luonnonkivet ja -kasvit pieniä enkelipatsaita ja hautalyhtyjä lukuunottamatta. Olen tuntenut hänen läsnäolonsa ja tukensa viime aikoina erityisesti eräässä kirjoitusprojektissa, joka on niin itselleni kuin hänelle tärkeä, sellaisen tiedon välittämisessä, joka tuo ihmismielelle lohtua sekä toivoa, elämän tarkoituksellisuuden sanoman.

Projekti on edennyt  monista syistä varsin hitaasti, ja jälleen tällä viikolla jouduin priorisoimaan aivan muut asiat edelle. Purin lievää turhautumistani elämän yllättäviin käänteisiin ääneen haudalla ja pyysin, että siskoni antaisi minulle selkeän merkin siitä, että kirjaprojektin on ylipäänsä tarkoitus toteutua. Aloin tuntea hänen energiansa vierelläni, rakkautensa sydämessäni, ja silmieni edessä haudalle muodostui valokiila, joka osui suoraan hautakiven päällä olevaan enkeliin. Naurahdin siskoni huumorintajulle. Enkeli makoilee minkäs muun kuin kirjan päällä! Rauha laskeutui sydämeeni ja tiedostin jälleen, että kirjalle tulee vielä aikansa sekä paikkansa. Tehtäväkseni jää vaan luottaa ja tehdä oma osuuteni silloin, kun on oikea aika. Onneksi ehdin napata tilanteesta oheisen kuvan myös sinun luottamuksesi ja toivosi vahvistamiseksi.

Haluan muistuttaa myös sinua rakkauden ihmeellisestä voimasta. Emme ole koskaan yksin. Elämme joka päivä siunauksen varassa rakastettuna ja varjeltuna, vaikkemme aina tunne sitä. Meidän ei tarvitse kantaa taakkaamme yksin. On oikein pyytää apua ja luovuttaa huolensa korkeimman käsiin. On oikein nauttia elämästä tehden sitä, mille oma sydän sykkii kiivaimmin ja mikä tuottaa suurinta iloa. On oikein odottaa ihmeitä, ja saada osaksensa niitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Fill out this field
Fill out this field
Syötä kelvollinen sähköpostiosoite.
You need to agree with the terms to proceed

Valikko